Kiitollisuus

Hautajaiset ovat ohi, enää ei ole mitään tehtävää. Istua ja odottaa jälkitarkastusta ja patologin raportteja. Luulisi että elämä olisi aivan tyhjää, mutta näin ei kuitenkaan ole. Tälläisessä tilanteessa sitä vasta huomaa kuinka monta niin rakasta ja läheistä ihmistä on lähellämme, tukemassa, auttamassa, kuuntelemassa, rakastamassa ehdoitta. Silloin kun ihminen on heikoimmillaan astuu kuvaan lähimmäiset. He keille ei osata sanoa tarpeeksi usein kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat. Viime päivinä olen asiaa ajatellut hieman pintaa syvemmältä. Miksi vasta tälläinen tragedia ja suru tuo ihmiset yhteen? Miksi emme joka päivä osaa arvostaa lähimpiämme? Hukkuuko rakkaus sen kaiken teennäisen kiiren alle jonka aivan itse luomme?
Vaikka Topiaksen menetyminen on valtava menetys, se on myös antanut meille kaikille jotain aivan erityistä. Avannut silmämme, pysäyttänyt kaiken sen teennäisen kiireen. Siitä olen kiitollinen. Kuten myös kaikista näistä niin rakkaista ja tärkeistä ihmisistä jotka ovat tukenamme olleet. Toivon että joku päivä tulisi myös minun vuoroni olla se joka tukee, auttaa, kuuntelee, hoivaa ja rakastaa.
Surun taakka on myös helpompi kantaa kun on joku kenen kanssa sitä jakaa. Olen saanut täysin tuntemattomilta ihmisiltä niin paljon lohtua ja tukea, heiltä jotka tietävät miltä tämä tuntuu, kohtalotovereilta. Vaikka emme toisiamme kasvokkain tapaakaan, se tietokoneen kautta tapahtuva vuorovaikutus on jotain aivan erityistä. Ehkä jonain päivänä pääsen myös kasvokkain näiden ihmisten kanssa keskustelemaan, halaamaan ja kiitämään. Ehkä polkumme eivät koskaan kohtaa. Myös heitä jokaisesta muistan olla kiitollinen.
Ehdottomasti kaikista kiitollisin olen kuitenkin Isistä. Parisuhteestamme, ymmärräyksestä ja rakkaudesta toisiamme kohtaan. Ehkä suhteemme ei olisi koskaan tullut näin välittäväksi, rakastavaksi ja tiiviiksi kuin nyt Topiaksen jälkeen. On aika ennen Topiasta ja Topiaksen jälkeen. Kuin yö ja päivä. Tärkeysjärjestys elämässä heitti voltin yhdessä yössä, siitäkin olen kiitollinen. Yritän ennenkaikkea olla kiitollinen ihan jokaisesta päivästä, oli se kuinka hyvä tai huono tahansa. Jokainen uusi päivä on askel kohti tulevaa...

Hiljaisuus......

Ei ole sanoja...
Pelkkä suunnaton suru ja ikävä....
Perjantaina rakas pääsee Isin sylissä viimeiselle matkalleen.