Monta tekstiä olen saannut luonnosteltua. Mikään niistä vaan ei tunnu tulevan valmiiksi. Päässä kuhisee miljoona ja yksi ajatusta samaan aikaan, kaikki sulassa sovussa sekamelskana.
Hautajaisten kulusta olen kirjoittanut, samoin viimeisestä neuvolakäynnistä sekä synnytyskertomuksesta. Ne eivät vaan koskaan taida tulla tarpeeksi valmiiksi julkaisua varten, toisaalta, miksi pitäisikään.
Viisaat vertaiset ovat olleet oikeassa tähän asti. Ne viimiset kerran ihan kaikkea ovat niitä jotka tuntuvat niin pahalle mutta kuitenkin vievät eteenpäin. Nyt on myös jälkitarkastus sekä patologin lausunnot käsitelty sairaalassa. Samoin synnärin tapahtumat. Olo on toisaalta helpottunut.
Ehkä tästä eteenpäin myös luonnoksina makaavat tekstit valmistuvatkin joskus.
Ikävä ja suru on tässä päällimmäisenä tunteena, kaikki ne haaveet jotka eivät nyt toteudukaan. Ehkä vielä joskus meille suodaan elävä lapsi....
Lähetän vain halauksen ja toivon, että koko ajan lisääntyvät kevätauringon säteet tavoittavat hiukan sinuakin <3
VastaaPoistaOn ihana nähdä, että elämä voittaa ja aina on toivoa tulevasta. Yhdessä mennään eteenpäin vaikka sitten floskassa tarpoen. Auringos säteet ovat onneksi lämmittäneet jo nyt ja saaneet myös luonnon heräämään. Surun ja kaipauksen hetket tulevat ja menevät varmasti lopun elämää myös täälläkin. Hienoa että olet jaksanut tätä blogia kirjoittaa ja varmasti tulen lukemaan jatkossakin mietteitäsi, vaikka lähes päivittäin nähdäänkin. Halaus ja rutistus <3 !
VastaaPoista