Raskas ja samalla vapauttava päivä takana.
Käytiin Isin ja Mummin kanssa hyvästelemässä pieni poikamme ja vietiin samalla muistoesineet arkkuun. Aamusta asti jännitti ja pelotti miten reagoin, niin monet ovat pelotelleet kuinka saattaa olla hirveän traumaattista käydä katsomassa ja hyvästelemässä. Minut se tapaaminen vapautti, vapautti siitä pelosta ja tuskasta kun en muistanut Topiasta sylissä pidelleeni. Loi uskoa että nyt on esikoisellamme hyvä olla ja rauha sielussa. Että kuolemassa ja kuolleissaei ole mitään pelättävää. Arkku oli niin kaunis, juuri Topiasta varten valmistettu. Ja meidän kaunis ja pieni poikamme näytti vain nukkuvan, nukkuvan ikuista ja rauhallista unta. Vaikka olimmekin vain karussa kylmähuoneessa jäi tapaamisestamme kuitenkin niin hyvät ja kauniit muistot. Kuvaajakin oltiin pyydetty mukaan, ikuistamaan meidän hyvästit. Isi laittoi Topiakselle matkaan oman rakkaan lelunsa, joka vauvasta saakka hänellä oli ollut. Isoäiti oli lähettänyt tyttärenpojalleen matkaan pienen suojelusenkelin ja isotäti sormuksensa jossa oli pieni sydän. Minä annoin pojan mukaan riipuksen jota olin pitänyt melkein koko odotusaikani, hopeisessa ketjussa iso sydän. Se samalla symboloi sitä kuinka pala sydäntäni on lähti Topiaksen mukana. Aika tuntui pysähtyvän siinä arkun äressä, en edes huomannut että kuvia otettiin saati ajatellut ympäristöä vaikka yleensä jännitän hirveästi kuvien ottamista. Asetin vielä lopuksi silkkiliinan Topiaksen kasvoille ja Isin kanssa huolehdimme että arkun tupsut olivat ojennuksessa eivätkä jää kannen väliin.
Toivotin vielä Topiakselle hyvää matkaa ja lähetin mielessäni pienen rukouksen. Kansi nostettiin paikalleen ja ruuvattiin paikalleen. Halattiin kovasti Mummin ja Isin kanssa ja kävelimme takaisin ulos.Mieleni sai rauhan ja vaikka loppupäivä onkin mennyt enemmän tai vähemmän väsyneissä merkeissä on oloni kuitenkin kevyempi.
Ehkä tämä vielä tästä, ehkä jonain päivänä ei ole enää niin pohjatonta surua ja tuskaa.Koskaan en unohda mutta aika myös parantaa. Onhan meillä myös aina ultrakuvat sekä sairaalassa että nyt arkussa otetut kuvat.
Kauniita unia kultapieni, äidillä on niin kova ikävä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti