Tänään olisi pitänyt alkaa rv36+0. Poksumisen sijasta mietin hautajaisjärjestelyjä ja käytännön asioiden hoitamista. Isi ja pappa hakevat huomenna Topiaksen kotiin, siinä kauniissa ja niin pienessä arkussa. Pitää muistaa ettei arkkua saa vielä naulata kiinni. Tahdon nähdä pojan vielä kerran koska sairaalassa ollessani en sitä tajunnut pyytää ja ainoasta sylittelystä heti leikkurin jälkeen on vain hataria muistikuvia. Ja muutama hassu valokuva.
Ne kuvat äidistä ja Topiaksesta on täynnä pohjatonta surua ja hämmennystä, niitä en tahdo enää nähdä. Topiaksella on kuvissa vielä elvytyksessä käytetty putki paikallaan, sitä ei saanut poistaa koska kuolemansyy selvitetään patologilla. Topias näyttäisi muuten vain nukkuvalta, niin kauniilta pieneltä enkeliltä jolla on tumma paksu tukka. Mutta meidän pieni enkeli nukkuu ikiunta ja tulee meidän luokse vain kuiskauksessa tuulen....
Otan osaa syvään suruunne =( ei löydy lohduttavia sanoja tällaiseen hetkeen.
VastaaPoistaOlen täällä jos haluat jutella. <3 Hyvä kun kirjoitat.
VastaaPoistaOtan osaa suureen suruunne. <3 On se vaan edelleen niin väärin, kun vanhemmat joutuu oman lapsensa hautaamaan. Paljon voimia tuleviin päiviin.
VastaaPoista